Suden Uni
(Moonsorrow - 2001)
1. Ukkosenjumalan Poika
2. Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)
3. Kuin Ikuinen
4. Tuulen Koti, Aaltojen Koti
5. Pakanajuhla
6. 1065: Aika
7. Suden Uni
8. Tulkaapa Äijät!
1. Ukkosenjumalan Poika
Kun toinen salama maahan löi
hän tointui unestaan.
Tahtoi hän kokea voimiaan,
ne liian heikoiks' osoittain.
Aikuistua saanut vielä ei,
ei hallita ukkosta.
Oli pojan ensin nöyrryttävä,
opittava jumalain mahti.
Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan,
halki taivaiden viha kaikui!
Nuorukainen pilven päällä
ratsastaa.
Liian nuori salamoita kantamaan.
Kulkee yksin kunnian polkuaan.
Voimattomuus taitonsa musertaa.
Hän liikaa uhosi - kirouksen ansaitsi.
Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan,
halki taivaiden viha kaikui!
Häväisten hänet karkoitettiin,
pois pilviltä isänsä.
[English translation:]
[SON OF THE GOD OF THUNDER]
As another flash struck to the ground
he recovered from his sleep.
So strong was his urge to test his might
but still he was too weak.
Who has no rites of passage undergone,
he cannot rule the thunder.
The first step is always to humble
and to learn the might of the gods.
Anger he felt, grabbed a thunderbolt
and across the heavens hate echoed!
An adolescent he is to ride a stormy cloud.
So young to carry the faintest bolt of lightning.
Alone he walks his path of honour.
Such skill wasted in lack of strength.
Too bold he was to learn - a grand punishment
deserved.
Anger he felt, grabbed a thunderbolt
and across the heavens hate echoed!
And lo, by disgrace he was expelled
from the clouds of his father.
2. Köyliönjärven Jäällä (Pakanavedet II)
Saapui hän, sanansaattaja
käännytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.
(voittajansa)
Korvansa kavaluudelle
ymmärtämättömät antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin
taival...
"Vaan pian rantautui lännestä
satoja laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan nÖyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin häpeään."
(kohtalonsa)
Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa
saata.
[English translation:]
[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN WATERS II)]
And he arrived, the messenger of his converted
people
to teach this heretic folk his tellings of a divine truth.
Feeling threatened, a simple peasant rushed to sharpen his axe -
to defend the forests, the lakes, his brothers from an unseen fate.
(their vanquisher)
Their ears to treachery those of less
understanding lent;
Lalli saw the heaven for slaves and thus blinded his sight.
Soon in the heart of night his axe took a rover by surprise,
to a pond of blood on ice the path of the cross was to end...
"But soon there were hundreds of ships
landing from the west,
thousands of them who came to avenge the bishop's death.
In the course of numerous years,
to imprint humility within the last pagan folk as their will
they without pity broke the persistent resistance
with their powerful arms.
Henrik, now canonized, was raised onto the altar,
and the slaying, the repressed cry for freedom of the Finnish,
was forced to disgrace."
(their destiny)
Thus wrongfully was assumed the honour from a
warrior,
from a man of rightfulness, a defender of sincerity.
By forcefeeding lies they compelled our folk to their faith,
but the ice of Köyliönjärvi they can never break.
3. Kuin Ikuinen
Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttä taistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan.
Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistä sano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.
Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.
Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällä maan...
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.
Käsi kädessä ikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden.
[English translation:]
[AS ETERNAL]
With a radiant light in my eyes
I travel through this desolation.
The field of battle left behind
repeating its subdued curses.
My brothers together with my foes;
none of them speaks a word.
The edge of a sword I felt in my chest,
now I can hear the call of Tuonela.
Wash now rain the ruins of the battle,
carry my blood along the streams.
Under the stars of the northern sky
but no more on the earth...
Needlessly would I fear my arrival
to the company of the immortal.
Hand in hand with infinity
I draw away from emptiness.
4. Tuulen Koti, Aaltojen Koti
Kotini tuulen, kotini aaltojen,
toi kaiho minut takaisin.
Lämmöllä tervehdit matkaajaa
joka sinun laulusi laulaa.
On kotini näillä rannoilla,
kotini tuulen, kotini aaltojen.
[English translation:]
[HOME OF THE WIND, HOME OF THE WAVES]
My home of the wind, my home of the waves,
longing brought me back to your embrace.
With warmth you greet me,
the wanderer singing your song, dreaming your dream.
These shores are my home,
my home of the wind, my home of the waves.
5. Pakanajuhla
Veljet sekä siskot,
kokoontukaamme yhteen pöytään!
On meidän malja nostettava
uudelle jumalalle.
Tähden alla syntynyt
meidän seuraamme nyt liittyy.
Hän syö kaikki pöydän antimet
ja vapahtajaksemme ilmoittautuu.
Ketkä asettivat sankarinsa juhlittaviksi
aina meidän pyhiemme aikaan?
Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä!
Juopot eivät ulos astu lain,
valvova isäntä vaihtuu vain.
Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa
seuraa loputon pimeä yö.
Pian suden uneen
taas vaipua saa...
[English translation:]
[PAGAN FEAST]
Brothers and sisters,
gather around the table!
A chalice we have to raise
to a god of an unknown faith.
The one born under a star
now joins our company.
He eats all yield of the festive table
and declares himself our savior.
Who did arrange the celebration of their holy
always on the days of our feasts?
And again and again they dare speak of us as blasphemers!
Drunkards never step out of the door,
observing masters alone taking turns.
For every passing day in human life
is followed by an endless dark of night.
Into a wolf's dream
we soon may fall again...
6. 1065: Aika
Tääl' lakeuksilla Pohjolan he
asustelivat,
muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut.
ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat,
he, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.
He valloittivat, ryöstelivät
kunniaksensa
ja etenivät voittoisasti perääntymättä.
Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla;
vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.
Koskaan eivät he uhkaa
väistäneet,
tarttuivat kirveisiinsä jumalten.
Vastus kuitenkin vahvistuneena
päättänyt oli heidät musertaa.
Oli kääntyvä uusi sivu
taistelussa ruttoa vastaan.
Eihän kunniaa voi saavuttaa
jos jättää kokematta kuoleman.
...jäätyi verensä hankeen.
Valtakautensa lepää nyt pohjassa -
ylväs liekki sammui, vaan silti
voittaja saa häpeää kantaa:
he hukuttivat myös kunnian.
Nyt valtaistuimella istuu väärä
kuningas,
nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin.
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa;
voi menneisyyteen itseÔmme emme unhoittaa.
On aika pysähtynyt.
[English translation:]
[1065: TIME]
Once upon a time here on the plains of Pohjola
there dwelled a heathen people almost forgotten by now.
Known as northmen, they furiously defended their kin,
thus being those who the baptised never recognized.
They conquered and plundered, they held to their
honour,
victoriously they advanced with no plans of retreat.
But even one more evil did think of the same;
on the island they encountered an enemy once known.
They never stood back at a threat
but grabbed their axes granted by gods.
Yet grown in strength, their foes had decided
once and for all to crush them to the ground.
There was a page to turn in the legends
of the battles against all plague.
For it's in vain to accomplish honour
if failing to experience death.
...in white their blood now frozen.
In the deep of the waves lies now their reign -
flame once so proud now dead, yet their shame
shall the vanquisher forever bear:
no sunken honour may rise for them.
Behold the throne for there now sits the king of
wrongful deeds,
the shepherd of such hungry beasts, not less a beast himself.
But people submitted to them shall never disappear;
in the past long gone we can not forsake what in our hearts dwell.
And time, it has ended.
7. Suden Uni
All lyrics are the property and copyright of their owners
All lyrics provided for educational purposes only